Taiteellinen johtaja

Hyvinkään Orkesterin taiteellinen johtaja kapellimestari Tuomas Pirilä opiskeli orkesterinjohtoa Ilpo Mansneruksen ja Jorma Panulan oppilaana valmistuen Sibelius-Akatemiasta vuonna 1991 erinomaisin arvosanoin. Pirilä on täydentänyt opintojaan mm. kapellimestarien Arvid Jansonsin ja H. Robert Reynoldsin oppilaana. Hän on johtanut monia suomalaisia ammattiorkestereita ja työskennellyt Hyvinkään Orkesterin taiteellisena johtajana vuodesta 1988. Tuomas Pirilä toimii myös Hyvinkään musiikkiopiston kamariorkesterin kapellimestarina.

Taiteellinen johtaja vastaa:

Mikä sai sinut aikoinaan tarttumaan Hyvinkään Orkesterin puikkoihin?

Helmikuussa 1987 Hyvinkään, Keravan ja Riihimäen orkesterit järjestivät yhteisproduktion Suomi 75 -juhlavuoden kunniaksi. Toimin silloin Riihimäen kaupunginorkesterin kapellimestarina, ja johdin kolmessa konsertissa niiden ensimmäiset puoliskot. Hyvinkään silloinen kapellimestari Pentti Sistonen johti jälkipuoliskot. Näin pääsin tutustumaan myös Hyvinkään Orkesteriin. Myöhemmin samana vuonna Hyvinkään Orkesteri otti minuun yhteyttä tarjotakseen eläkkeelle siirtyvältä Sistoselta vapautuvaa paikkaa orkesterin kapellimestarina. Hyvinkääläiset soittajat olivat jo niissä alkuvuoden juhlakonserteissa tuntuneet yhteisorkesterin vahvimmalta osalta, ja uudet komeat puitteet edellisenä syksynä käyttöön otetussa Hyvinkääsalissa myös houkuttelivat. Suostuin tarjottuun tehtävään mielelläni.

Miten koet orkesterin kehittyneen vuosien varrella?

Kun aloitin vuoden 1988 alussa, soittajisto oli sekoitus musiikkiopiston opettajia, edistyneitä oppilaita ja harrastajia. Uutuutena salin ja minun lisäkseni esiteltiin orkesterin kyvykkäimmistä soittajista koostuva kamariorkesteri. Tämän olivat ideoineet orkesterin soitonopettajat - heillä oli siis jo halua nostaa toimintaa ammattimaisemmalle tasolle. Osan kauden konserteista soitti näin ollen periodeittain harjoitteleva kamariorkesteri ja osan vakioiltana viikoittain harjoitteleva sinfoniaorkesteri. Pikkuhiljaa koko orkesterin harjoitustoiminta muuttui periodimaisemmaksi, ja harrastajasoittajien määrä väheni. Mukaan tuli yhä enemmän muusikon ammattiopintoja opiskelevia soittajia, joista monet jäivät valmistuttuaankin edelleen soittamaan orkesteriimme. Rohkenen arvella, että he viihtyivät yhteisössämme ja kokivat orkesterin omakseen - ja viihtyvät edelleen. Näin soittajisto vähitellen ammattilaistui, ja nyt meillä on orkesteri, jossa on pelkästään musiikin ammattilaisia tai ammattiopintojaan viimeisteleviä. En voi kuin iloita tästä kehityksestä, jossa tärkeässä osassa ovat myös Hyvinkääsalin akustisesti hulppeat olosuhteet. Tällaista olivat monet mielessään visioineet vuosikymmeniä sitten, mutta vaikka olemme nyt päässeet tähän tilaan, niin eihän kehittymistä voi kesken jättää. Tässäkin tapauksessa ruokahalu paranee syödessä.

Miten valmistaudut johtamallesi periodille?

Jos ohjelmassa ei ole aivan uusinta musiikkia, partituurit ovat aika hyvin saatavilla, joten voin toisinaan aloittaa uuden teoksen opiskelun jopa puoli vuotta ennen harjoitusperiodin alkua. Toki monia teoksia olen opiskellut jo nuoruusvuosistani lähtien. Tongin myös tietoja teosten ja säveltäjien taustoista ja kuuntelen mahdollisuuksien mukaan eri tallenteita teoksista. Noin kuukautta ennen aloitan intensiivisemmän lukemisen. Niihin aikoihin myös neuvottelen konserttimestarin kanssa jousituksista ja muista nuotteihin ennakkoon lisättävistä merkinnöistä. Suunnittelen myös harjoitusajan jakamisen eri teoksille. Toisinaan olen ennakkoon yhteydessä vierailevaan solistiin, mutta toisinaan tapaamme vasta ensimmäisessä harjoituksessa. Uuden musiikin ollessa kyseessä aloitan lukemisen heti, kun partituuri on saapunut - tai valmistunut. Useimmiten silloinkin on vielä kuukauden verran lukuaikaa.

Millaisena näet orkesterin tulevaisuuden?

Monet soittajistamme soittavat paljon myös muissa orkestereissa. Heidän näin ylläpitämänsä ammattitaito on myös Hyvinkään Orkesterin ja sen kuulijoiden ilona. Orkesterin piirissä on erittäin positiivinen ryhmähenki. Tätä on moni, uusikin soittaja kiitellyt. Koska kaikki taiteilijat palkataan periodikohtaisesti, olemme kokoonpanollisesti joustava soittajisto, ja sen vuoksi voimme toteuttaa hyvin vaihtelevaa ohjelmistoa. Välillä on hyvä käydä esiintymässä myös Hyvinkään ulkopuolella, siis kaikelle kansalle, vaikka kyllähän nytkin jo tullaan muualta kuuntelemaan meitä. Kun on halu kehittyä, rajana on vain - ei taivas vaan talous.

Mikä kapellimestarin työssä on parasta? Entä haastavinta?

Parasta on ehdottomasti konsertti-ilta. Kun raskain työ eli valmistelut ja harjoitukset on tehty, ja on hetki antautua musiikin vietäväksi - ja olla samalla viejänä. Kun saa kokea koko yhteisön halun antaa parhaansa. Tulen aina hyvissä ajoin paikalle aistimaan konserttipaikalle saapuvista kanssamuusikoista huokuvaa positiivista energiaa.

Haastavinta on usein ensimmäinen harjoitus. Kapellimestarin on oltava valmistautunut soittajien odotuksiin ja monenlaisiin kysymyksiin, mitä harjoituksissa - varsinkin ensimmäisessä - voi tulla vastaan, sekä reagoitava nopeasti niihin asioihin, mitä ei osannut odottaa. Kun harjoitusperiodi edistyy, kaikki yleensä muuttuu selkeämmäksi. On hyvä muistaa, että orkesteri koostuu erilaisista oman roolinsa spesialisteista, joiden kanssa syntyvää luottamusta kannattaa vaalia.

Miksi tulla klassisen musiikin konserttiin?

Monet taidemusiikin teokset ovat olleet oman aikansa suosikkihittejä, toiset taas jännittäviä uutuuksia tai jopa skandaalinkäryisiä provokaatioita.

Muoti muuttuu usein, ja aikansa ilmiöt jäävät sitten unholaan, mutta monet taidemusiikin sävelteokset kestävät aikaa, ja niistä löydetään vuosisatojenkin jälkeen uusia merkityksiä. Ne ovat siis aina ajankohtaisia. Aika ajoin tuodaan esille myös vähemmän tunnettujen säveltäjien hienoja teoksia, jotka eivät omana aikanaan saaneet ansaitsemaansa huomiota. Ja taidemusiikkia sävelletään koko ajan lisää.

Taidemusiikissa on monia kerroksia, joista jokainen voi kuunnellessaan valita itseään kiinnostavan osan. Koulutetut asiantuntijat voivat analysoida, kuinka säveltäjä luo pientenkin sävelaiheiden avulla suuria loogisia rakennelmia, mutta se on vain yksi taso.

Kuka tahansa voi hurmaantua sulokkaista ja jopa tunteellisista melodioista, joita saattaa vielä tehostaa juuri naulan kantaan osuva soinnutus. Näistä monet nauttivat jopa aivan tiedostamattaan silloin, kun musiikki iskee suoraan sieluun. Konsertissa musiikin kaikki ihmeet ovat sekä kuultavissa että nähtävissä. Se, että myös näkee, kuinka taitavat esiintyjät seikkailevat sävelteoksen nautinnoissa ja vaaran paikoissa, on oleellinen lisä musiikin kokemiseen. Ja muusikot haluavat jakaa yhteisen hurman hetken yleisönsä kanssa. Tule ihmeessä kokeilemaan, mitä voit löytää taidemusiikin konsertissa! Ja tule toistekin! Vaarana on vain, että siihen voi jäädä koukkuun. Mutta mikä ihana koukku!